Mun eka rakkaus oli kamala, se tappo mun tunteet pitkäks aikaa, mä en vielkää pysty sanomaan sen nimee ilma et tekis kipeetä.
Me tavattii netis jossai viime vuoden puolvälissä. ja vaihettiin sit meset ja ku se asu nii lähel ja näi. Juteltii siin sit kaikkee maan ja taivaan välilt. Jätkä oli ihan helvetin ihana, puhu kaikkee mite kaunis mä oon ja et mite se ei ikinä voi tehä mitää pahaa mulle, ei jättäs mua koskaan. Se vähän niinku kieto mut pikkurillin ympärille, enkä mä tietenkää tajunnu sitä ku olin iha vitu rakastunu siihe. Uutenavuonna se sano ensimmäisen kerran et ' mä rakastan sua' , ja mä olin iha taivaas. Puhuttiin et se tulis käymää mun luona ja kaikkee tämmöstä. Sit se alko haukkua mua, enkä mä tehny sille mitää. Kuuntelin sitä ku mua haukuttii 'läskikspaskaks' ja 'huoraks', silti mä rakastin sitä. Se oli mulle vihanen kokoajan, silti mä rakastin sitä. Mä rakastin sitä mitä mä luulin sen olevan, ihana, kiltti ja sulonen, joka ei satuttas mua ikinä. Tajusin vast sit et se oli kusettanu mua kun se sano ettei se oikeesti oo mua koskaa rakastanu, se ois vaa halunnu panna mua. Mun tunteet meni vähäniinku koomaan, en ois uskonu et joku osais esittää nii hyvi. Seuraavat kolme kuukautta mä olin iha rikki ja sit tuli semmone fiilis et 'mitä vitun välii yhest jätkäst, näit sattuu kaikille stna, opinpahan olemaan'. Se tuli pyytämään anteeks sitä mite kusipää se oli ollu ja et nyt se muka tykkäs musta oikeesti. Täs välis mä haistatin sille vitut ja sanoin et mua kyrpii tommone kusetus et painu ettii muualta pikku-pilluu. Olin aika ylpee itestäni sen jälkee, mä pääsin yli siitä. Damn, mä en oo muute ennen tajunnu mite helvetin sinisilmänen mä oon ollu, en voi ku nauraa nyt :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti